Tästä kaikki alkoi. Lähes koko elämäni olen ollut tekemisissä koirien kanssa. Lapsuudessani jo totuin elämään koirien kanssa ja kaikki kulmakunnan koirat olivat tuttuja. Olen nuoruudessani ollut töissä ja muutenkin vaan auttamassa vartiokoirakoulussa, jolloin sain kipinän koirankouluttamiseen.

Muutettuani maalle Siuntioon oli koiran hankkiminen ajankohtaista, piti vain valita rotu. Sen tuli olla keskikokoinen, karvainen joka sään koira, että lenkille pääsee talvellakin. Terve niin ruumiiltaan kuin päästäänkin. Siis mukava koira jonka kanssa on kiva jakaa elämänsä. Ajattelin, että kotimainen alkuperä olisi hieno asia. Niin päädyin lapinkoiraan, iloiseen ja tekeväiseen. Sattumaan oli, että pennun etsimisen yhteydessä menin erääseen kenneliin, jossa oli valloittava urospentu vapaana ja niin meille muutti syksyllä 1991 Tsabba Manzarek kotoisasti kutsuttuna Ressu. Silloin en tiennyt paimensukuisesta lapinkoirasta kun kaikki olivat ja ovat yhä rekisterissä suomen lapinkoiria. Tutustuin asiaan ja kiinnostuin siitä yhä enemmän ja se vei sydämeni.

Ressun kaveriksi hankittiin 7kk myöhemmin ns. virallisenlinjan uros koira Craneparks Pihk´ka, kotoisasti Roope. Roope oli mukava koira, mutta kun kasvatus tuli ajankohtaiseksi ja olin seurannut näitä kahta rinnakkain, niin valintani oli ehdottomasti puhtaasti paimensukuinen koira. Tätä ajatellen meille muutti narttu Reppulin Belladonna eli Donna, joulukuussa 1993. Kennelnimeni sain myös samoihin aikoihin ja nimi juontaa juurensa Ressuun. Ressu oli nuorena villinoloinen ja harrasti karkailua ja tottakai osasi oikeaan lappalaiseen tyyliin joikhata siis ulvoa kuin susihukkanen. Siitä siis kennelnimeni Villi-Joikhu, joka aina tulee muistuttamaan Ressusta, kennelin kantauroksesta. Donna on puolestaan kennelin kantanarttu. Nykyään koiralaumaani kuuluu: Donna, Reppulin Belladonna (14v.),Donna nukkui ikiuneen Kesäkuussa 2008 , kennelin kantanarttu on siis poissa. Donnan tytär Doora, Villi-Joikhu Pikku-Musta (14v.) Doora nukkui pois Maaliskuussa 2010, eikä ole lauman vahvuudessa. Dooran tytär, Dibi Villi-Joikhu Huisku (9v.)  Dibi kuoli yllättäen 16.9.07 eikä ole laumamme vahvuudessa, sekä  Dibin tytär Dina Villi-Joikhu Nappisilmä (9v.). Villi-Joikhu Super-Säpinä 2v. Nuorikkona laumaan liittynyt Dani Villi-Joikhu Elegantti (2v.) , joka palautui minulle sij.kodistaan takaisin. Dani ei enää kuulu laumamme vahvuuteen , sairastuttuaan yllättäin ja niin siirtyi Dani taivaankotiin 14.5.09. Sen jälkeen on laumaan liittynyt nuorin Villi-Joikhu Ilonsykähdys, Deisi nyt 11kk vanha. Deisi on Danin siskon tytär.  Nyt on jälleen neljän D:n kopla koossa. Dooran nukuttua pois kotona on tällähetkellä 3 koiraa. Kodin ulkopuolella on 6  sijoituskoiraa. 

On aika päivittää tätäkin sivua, sillä aika on mennyt vuosia eteenpäin. Nyt kotona on 3 koiraa ja moni on jo edesmennyt ja elää muistoissani. Niin kävi myös Dixille ja Deisille, joista muistokirjoitus löytyy uutisista. Kotona olevat koirat ovat Demi 9v. Savujoen Sinivuokko, jonka ostin siitosnartuksi, mutta Demistä ei koskaan sitä tullut, kun on luonteeltaan pelokas koira. Deisin tyttären tytär Diia Villi-Joikhu Diiva, pian 6v on kotona ja on meidän laumanjohtaja nyt edesmenneen mummonsa Deisin jälkeen. Nuorikkona laumaan on liittynyt Disa Villi-Joikhu Kolmas Kerta Toden Sanoo, nyt 1v. Tämä siis kotilauma. Harrastukset on aika lailla jääneet aktiiviajoista ,sillä sijoitusnartut ja pentuset vievät aikaa. Tuosta vuodesta 1991 kun minulle tuli ensimmäinen Paimensukuinen on aikaa jo kulunut pitkälti nyt 30vuotta. Yhä edelleen Paimensukuinen on tiukasti sydämessäni. Tällähetkellä sijoitusnarttuja on 14. He käyvät täällä kuka milloinkin , ei pelkästään pentuasioissa vaan muutenkin ja heihin onkin hyvä suhde. Lauman koko siis vaihtelee. Kotilauma onkin tottunut vilkkaaseen elämään tämän suhteen ja sen suurempia ongelmia ei ole ollut.