Yli vuosi oli Disan kokeesta vierähtänyt ja mielessäni on ollutkin myös Dila, Villi-Joikhu Tähden Kaunis Kimallus käyttää kokeessa. Näihin kokeisiin on välillä vaikea päästä kun paikat menevät nopeasti ja osallistuja määrä on tietenkin rajattu. Tätä ensin jännitettiin ilmottautumisen jälkeen ja saatiin paikka. Sitten alkoi jännitys ja mietteet, miten se menee? Dila ei ole ollut lampaiden kanssa missään tekemisissä saati nähnyt niitä , aivan pentuna vilkaissut ei muuta. Tietoahan minulla oli kokeen kulusta kun mamma Disan kanssa olimme siellä viime vuonna. Mutta Dilan kohdalla jännitys oli, kun kokemusta ei ollut siten kuin Disalla aikanaan ,sillä Disan kanssa olimme käyneet edeltävästi lammaspäivällä, joten jotain hajua oli miten Disa voisi toimia. Lisäksi Dila on luonteeltaan aivan erilainen kuin mamma Disa. Lopelle oli matkaa tunti ja lähdettiin ajoissa. Paikka oli mukava jossa oli jo ensimmäinen ryhmä menossa ja arvonnassa saimme suoritus vuoron 6 kun ryhmässä oli 7 koiraa. Odottamista siis piisasi. Dila oli jännittynyt ei huolinut namia ja minä mietin kokeen kulkua. Lammasaitauksen vieressä oli niitty, jossa oli lehmiä ja Dila haukkui lehmät ja säntäili taluttimessa niitä kohti. Minulta tippui hiki , kumpikohan tässä kiinnostaa lehmät vai ne lampaat? Muitakin mietteitä tuli, kaikki häiriöt ympäristössä, luoksetulo , rupeaako Dila syömään lampaan potaskaa tekemisen sijaan. Miten ottaa kontaktia minuun ja koko lammastouhu kumpi oli kiinnostavampi lehmät vai lampaat.

Tuli meidän vuoro ja sosiaalisuus osio meni loistavasti , luoksetulo onnistui sanalla sanoen salamannopea. Hyppy , iloinen jonka omatoimisesti Dila suoritti kahteen kertaan ehkä se oli kivaa. Kiva nyt se on läpäisty. Sitten lampaat. Lehmät tuli taas norkoilemaan lähistölle ja Dila haukkui. Yritin kertoa sille, että hei me halutaan tutustua niihin lampaisiin. Sitten lammas aitaan. 8 lammasta ja Dila. Ensin käytiin moikkaamassa lampaita, jotka olivat ison aidan suppeammalla alalla. Dila kiinnostui haukkui. Sitten liinassa käveltiin pois päin hyvän matkaa ja takaisin lampaita kohti ja koira irti. Dila juoksi ja kävi haistelemassa hajuja hetken ei syönyt lampaan jätöksiä ja sitten kohti lampaita , lähti tekemään itsenäisesti hommia haukkui ja yksi lammas josta sanottiin, että se jämähtää paikalleen näin tapahtuikin. Dila meni nuuhkimaan ja kosketti pienesti sen nenää ja sitten haukku, että lammas nyt kuosiin. Dila myös otti kontaktia minuun josta olin todella iloinen. Tuntui että olimme yhteistyössä kuten kuuluukin. Homma oli läpäisty ja loppu lause oli Lupaava Koira.

Dilan arvostelun voit lukea tarkemmin hänen omalta sivultaan.