Elettiin talvea 2003 koirani ollessa 10 vuotias. Oli kova talvimyrsky, rajusta tuulesta oli varoitettu myös maa-alueillakin. Ajattelin pikapissattaa koirat kun olivat olleet sisällä pitkään ja hätäkin oli. Lunta tuiskusi kovalla vauhdilla , minulla huppu ja hattu pää piti pitää alaspäin, ettei kovalla vauhdilla tuleva lumi satuta silmiä. Tuuli oli niin kovaa ,että oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Emme kävelleet kotitiellä kovin kauas , koiratkin puskivat silmät sikkarallaan itseään tuulen läpi. Mukana Donnan lisäksi oli Doora, Dibi ja vielä hengissä oleva Dina. Maa oli myös erittäin liukas. Olimme ehtineet naapurimme ohi , jonka tontin laidassa kasvoi muhkea kuusiaita ,siis isoja komeita puita eikä niitä oltu koskaan leikattu , paksurunkoisia ja mielestäni vahvoja. Ikivanhat puut taipuivat tuulen voimasta.  Käännyimme takaisin ,vastatuuleen. Mitään ei pauhulta voinut kuulla ja lumi hakkasi huppua. Pää kumarassa puskin tuulta päin ja kotiin. Yhtäkkiä Donna tuli eteeni ja haukkui, ääntä ei kuullut juurikaan mutta näin että se haukkui. Se vilkuili ylöspäin , häivähdys kaatuvasta puusta , siis nyt se puu kaatuu meidän päälle. Minä en ollut kuullut kaatuvaa puuta, Donna veti liukkaalla tiellä eteenpäin muiden seuratessa esimerkkiä ja juuri ja juuri pääsimme eteenpäin. Yritin jopa juosta, mutta siinä tuulessa siitä ei kauheasti mitään tullut. Kuusi kaatui juuri meidän taaksemme tien yli. Rytinää ja maa tärähti. Donna oli myös vetämisellään auttanut minua. Se pelasti henkeni , sillä puun alle jääminen olisi ollut hengen lähtö, samalla se pelasti 3 muuta laumansa jäsentä. Naapuri hakkautti sen jälkeen kaikki puut pois ja ne olivat lahoja. 

Kiitos Donna sinulle elämästäni.

BH TK2 Reppulin Belladonna 

Suomen Kennelliiton kunniakirja Donnalle.