Tove tuli meille hyvissä ajoin odottelemaan pentujensa syntymää. Lämpö laski viikonloppuna ja siitä alkoi odotus , avautuminen oli käynnissä. Tove oli rauhallinen ja oli kulunut 27 tuntia ja supistuksia ei ollut tullut. Tove alkoi nuolla takapäätä ja katsoin sinne ja huomasin,että sikiöpussi roikkui ulkona. Supistuksia siis oli täytynyt jotenkin olla, mutta täysin päällepäin huomaamatta. Tarkastin tilanteen ja pentua en tuntenut kanavassa. Tovekin oli hiukan rauhaton. Niin alkoi soittelu ensin klinikoille mihinkä pääsisimme apua saamaan. Supistuksia kun ei tullut niin pentujakaan ei ulos tule. Pääsimme Tammiston Evidensiaan ja matka alkoi. Aikaa ei ollut hukattavaksi ja ajoin kyllä tosi lujaa toivoen, että matka vauhdista huolimatta sujuu hyvin.

Perille päästiin hyvin ja ensin lääkäri tarkasti Toven, ei tuntenut pentua hänkään ja päätti lääkkeillä yrittää edistää asiaa. Pentu saatiin lähemmäs, mutta siihen ei kuitenkaan yltänyt käsin. Ultralla tarkastettiin sydämien sykkeet ja lääkäri totesi ,että se pentu joka on tulossa hän ei löydä sykkeitä lainkaan. Oletettavasti tämä pentu olisi menetetty. Päädyttiin leikkaukseen kun ei muita vaihtoehtoja ollut. Pentuja tuli neljä ja myös se ensimmäinen oli hengissä kuin ihmeen kaupalla. Mutta sitten mamma Tove, leikkaus kesti ja kesti ja huoli alkoi. Vihdoin meille kerrottiin, että on tullut massiivinen verenvuoto kohtuun ja myös leikkauksen aikana oli Tovelle tullut sydänpysähdys josta hänet elvytettiin. Pennut oli olleet pitkään ilman nestettä ja maitoa ja pyysin saada ostettua emänmaidon vastiketta mutta sitä ei heillä klinikalla ollut lainkaan. Apteekista ei ollut apua kun kaikki oli sunnuntaina kiinni. Toven piti jäädä tilanteen vuoksi tehohoitoon klinikalle ja me lähdettiin pentujen kanssa kovaa vauhtia kotiin maitobaarin ääreen. Kiitos Marikalle ja Juholle sekä Aunelle isosti avusta se oli todella tarpeen. Matkalla kotiin ison suoran kohdalla minä ajaen reilua ylinopeutta on vastassa poliisit. Puhallutettiin ja toivotettiin hyvää matkaa , olivat kuitenkin nähneet reippaan ajoni ja sanoinkin poliisille miksi olen ajanut reilua ylinopeutta tietäen kyllä rajoitukset. Sanoin että ajan myös ylinopeutta kotiin . Poliisi sanoi ,että ei saa ajaa mutta me ei nähdä tuon mutkan taakse joten hyvää kotimatkaa. Aivan ihanat poliisit heille kiitos. Sitten alkoi pentujen hoito ja huoli Tovesta oli kova. Metsästettiin varaemoa kun lääkäri sanoi ehdoton ei pennun hoidolle.

Maanantaina aamulla soitti lääkäri ja kertoi Toven piristyneen ja voivan jo hyvin ja hän näytti vihreää valoa pentujen hoitoon ja niin Tove tuli kotiin pentujen luo. Nyt sujuu jo hyvin ja toivon todella ,että kaikki myös jatkossa menee hyvin.

Myös pentujen nimet lähti tulemaan. Tässä ne ovat: Koska matka meni reipasta rallia ajaen suuntaan ja toiseen ovat pojat nimeltään MAANTIEKIITÄJÄ ja toinen MUTKAT SUORIKSI. Juttelimme Marikan kanssa tunnepuolen asioista ja Tovesta ja silloin pennut toivotti Tove mammalle paranemista ja niin oli lähetetty etänä Tovelle MAAGINEN MAHTIKÄSKY , tulla pian pentujen luo. Tilanne oli kamala ja huoli kova , mutta ajatus, että tästä noustaan vain ylöspäin , siitä toisen tytön nimi MYÖTÄTUULI.

Pennut ovat varattuja ja luovutus alkaa 4.5.25. Viikkokuvat tulevat taas tähän uutiseen ja ensiviikolla näette kuka on kukin.

Tove kotiin paluun jälkeen pentuineen , pennut 1vrk.

Toven pennut 2 urosta ja 2 narttua.

Toven pennut 1 vko ikäisenä
Toven pennut 2 vko ikäisenä
Toven pennut 3 vko ikäisenä
Toven pennut 4 vko ikäisenä
Toven pennut 5 vko ikäisenä
Toven pennut 6 vko ikäisenä

Susi havainnot on reilusti lisääntyneet , näin on myös meilläkin. Viikko sitten oli luonnon näytelmä meidän kodista 500m päässä pellolla kun susi pyydysti valkohäntäpeuran ja ryhtyi aterioimaan. Tämä tapahtui pari tuntia ennen kuin lähdimme lenkille. Suden kohtaaminen ajan kuluessa on siis todennäköistä ja siksi halusin käydä testissä sudella ja nähdä suuntaa miten koirani tilanteessa käyttäytyvät. Diia Villi-Joikhu Diiva on käynyt testissä jo aiemmin. Nyt siis Villi-Joikhu Kolmas Kerta Toden Sanoo Disa ja tyttärensä Villi-Joikhu Tähden Kaunis Kimallus Dila. Kuvaajana toimi mieheni Seppo.

Testin kulkuhan on seuraava: Ensin koiran kanssa alueelle, annetaan sen haistaa hajua se on suden ulostetta. Koira on liinassa ja saa toimia vapaasti liinaa kiristämättä. Omistaja ei ohjaa koiraa. Susi tulee näkyviin ( sitä ohjataan kauko-ohjattuna. Se on täytetty susi.) Katsotaan miten koira toimii, testissä huomioidaan eri osa -alueita. Testistä saa kirjallisen arvion. Testin tekijä voi antaa jotain ohjetta tarvittaessa ja kertoo kun testi on loppu. Sen jälkeen katsotaan miten koira palautuu ja loppukeskustelu testin tekijän kanssa.

Disa:

Disa nuuhkii suden hajua.

Peto on esillä ja Disa on liian lähellä petoa. Olisi voinut oikeassa tilanteessa olla ruokapala.

Disa edelleen liian lähellä.

Peto on siirtynyt kauemmaksi , mutta pedolle ei koskaan kannata kääntää selkää.

Tämä on turvallinen paikka , mamman vieressä.
Disalla tuli paljon epävarmuutta ja sijaistoimintoa. Se oli myös hidas eikä haukkunut. Ei pystynyt arvioimaan etäisyyden turvallisuutta. Loppukeskustelussa ilmeni, että myös isosti vaikuttaa koiran käytökseen se, että se on leikattu. Osa luontaisesta käytöksestä häviää ja sen olen myös huomannut itsekin. Mutta suden asia on kuitenkin jäänyt koiralle mieleen ,että ei se kuitenkaan ole terveellinen tuttavuus ja muistaa sen jos nyt oikea tilanne tulee. Koiran on hyvä pitää turvaväli ja tulla oman ihmisen luo. Susi ei tule ihmisen luo vaan jää matkan päähän. Testin perusteella Disa olisi voinut olla suden ruoka suden niin halutessaan. Kun tuolla metsässä kulkee, antaa tämä minulle hyvää tietoa miten sitten toimisi oikeasti. Koirat ovat kiinni eikä ne pääse enää metsässä irti. Disan omalla sivulla on luettavissa testiosiot.

Dila:

Dila ja susi, Dila piti etäisyyttä haukkui ja liikkui rivakasti. Ymmärsi alun jälkeen sen olevan vaarallinen peto. Mukava oli nähdä kun se lamppu syttyi.

Dila siirtyi testin aikana eri puolille sutta kun se liikkui, kuin ajaen sitä pois.

Dila otti katsekontaktia ja haukkui sutta päin. Pitäen etäisyyttä.

Dila siirtyi viereen ja pysyi siinä. Hyvä asia.

Dila siirtyi vielä lähemmäs ja jatkoi haukkumista. Dilan haukku ei ollut tavanomaista vaan varoittavaa ja vähän vihaista haukkua sutta päin. Tämä haukku pysyi läpi koko testin ajan.
Testin alussa sai siis hajun sudesta. Metsässä kulkiessa olen huomannut ,että Dila ei pelkää mitään hajua. Suden haju tavallaan tuli viikko sitten tutuksi sen peuraepisodin yhteydessä ja myös meillä on ollut runsaasti villisian jälkiä ja tuoreiden jälkien kohdalla varmaan se hajukin. Dila on aika peloton koira. Testin alussa siis Dila kieltäytyi hetken vaarasta kunnes lamppu syttyi että hei tuo on vaarallinen peto. Sen jälkeen toimi hyvin ja testin tekijän kanssa loppukeskustelussa olisi lunastanut itselleen henkivakuutuksen. Mutta Dila ymmärtäen asiaa osoitti myös hyvää varovaisuutta. Etäisyys pedosta ok. Myös tuli luokseni joka on se turvapaikka jos metsässä jotain kohtaamme. Dila myös haukkuen varoittaa asioista. Hyvä asia. Nyt minulla on enemmän tietoa koirieni käytöksestä. Dilankin testiosiot voit lukea hänen omalta sivultaan. Myös Diian testiosio löytyy hänen sivulta.