Timi on osoittanut paimennustaipumusta , josta on kerrottukin uutisissa aiemmin. Nyt Timi kävi juurillansa Lapissa tutustumassa paimentamiseen poroilla. Tässä seuraavassa omistajan kertomus poropaimennuksesta. Teksti: Sirkku Alaranta.

Rakas pieni koiramme Timi , Villi-Joikhu Palosireeni on siis perimältään poropaimen ja me päätimme antaa sille mahdollisuuden selvittää, onko esivanhemmilta perittyjä paimennusvaistoja jäljellä ja kiinnostaako poropaimennus.

Lampaita olemme käyneet paimentamassa Maskussa Metsolan maatilalla ja paimennustestissä olimme Usvanummen tilalla 28.1.24. Joulukuussa 2023 kävimme ensimmäisen kerran Riikka Kenttälää tapaamassa Sammun tuvalla Kittilässä. Tarkoitus oli saada ensikosketus poroihin ja Riikan arvio Timistä poropaimenena. Poroaitauksen äärellä alkoi uikutus, mikä kieli kiinnostuksesta ja innosta poropuuhiin ja Riikan mielestä Timillä oli hyvä asenne. Hän toivotti meidät tervetulleeksi kevättalvella kun ohjattuja paimennusleirejä järjestetään.

Maaliskuussa 2024 lomailimme Kittilässä ja tiedustelimme, onko Riikalla mahdollisuus ottaa Timi jollekin poropaimennusleirille ja onneksi tilaisuus meille löytyi. Osa leirille ilmottautuneista koirista oli jo taitavia paimenia ja osa meidän kaltaisia vasta-alkajia. Jokainen koira oli vuorollaan poroaitauksessa päivän aikana kaksi kertaa noin. 15-20min kerrallaan. Jokaisen ohjaus oli yksilöllistä ja koirakon taidot huomioonottavaa. Meidän kohdalla se tarkoitti sitä ,että aloitettiin ihan alkeista, koska oltiin ensimmäistä kertaa poroja paimentamassa.

Ensimmäisen päivän ensimmäisellä jaksolla Timi oli kiinni pitkässä paimennusliinassa ja kiire porojen perään oli niin suuri, että käskyt eivät tavoittaneet tajuntaa ja liinasta piti hillitä ryntäilyä. Mutta yllättävän nopeasti, siis jo ensimmäisenä päivänä Riikka käski päästää liinan irti ja alettiin harjoitella ihan kunnolla.

Koira paimentaa poroja kulkemalla siksakkia lauman takana oikealla etäisyydellä. Se pitää lauman kasassa kiertämällä niiden taakse ja molemmille sivuille vuorotellen luoden painetta tokalle, joka vaistomaisesti hakee laumasuojaa toisistaan ja menee siten yhtenä laumana haluttuun suuntaan.

Koiralta vaaditaan päättäväisyyttä ja rohkeutta, koska joskus joku poro saattaa yrittää haastaa koiran auktoriteetin uhittelemalla ja jopa ajamalla koiran pois. Meilläkin oli tälläinen tilanne, josta Timi suoriutui hienosti; suuri poro kääntyi yllättäen ja tuli kohti Timiä, mutta koira osasi väistää ja kovalla haukulla ja ottamalla vauhtia se sai ajettua uhittelijan takaisin laumaansa. Silloin olin Timistä todella ylpeä.

Toisena päivänä porot olivat vaihtuneet suurempiin ja aitaus, jossa toimimme, oli haastavammassa mäkisessä maastossa. Timi oli aluksi vähän pelokkaan oloinen ja minä mietin , että mitenköhän onnistutaan. Tehtävänä oli kerätä tokka alalaitumelta ja ajaa se portin kautta ylälaitumelle, sulkea portti, kerätä lauma uudelleen ylälaitumelta ja ajaa se takaisin alalaitumelle kujan kautta.

Aikaisemmilla kerroilla olin neuvonut Timiä käskyillä” oikealle”, ”vasemmalle”, ”odota”, ”seis”, ”paikalla” ja antanut Timille paljon kannustusta. Toisen päivän viimeisellä jaksolla Riikka sanoi, että nyt on aika olla hiljempaa ja antaa Timin itse paimentaa. Niinhän siinä kävi, että Timi juoksi porotokan perässä hallitusti paimentaen ja minä kompuroiden perässä ja huutelin ihan haltioituneena ” hienoa”, ”hyvä”, ”mahtavaa” jne. Meille taisi jäädä molemmille tosi hyvä fiilis ja luultavasti Timi pääsee poropaimennukseen myös ensi talvena. Poropaimennusleiri 14-15.3.2024 Kittilässä Sammun tuvalla, erinomaisena kouluttajana Riikka Kenttälä.

Villi-Joikhu Palosireeni, Timi paimentamassa poroja. Kuva: Sakari Alaranta.

Onnea Timille ja hänen perheelleen, hienosta ensisuorituksesta ja kyllä minäkin olen Timistä ylpeä. Paimennusasiat ovat siis takaraivossa ja siitä on hyvä jatkaa.

Pitkästä aikaa ,siis todella pitkästä aikaa kävin nuorimmaiseni Dilan kanssa virallisessa näyttelyssä. Aikaa edellisestä on kulunut jo yli 20vuotta. Näyttely oli Lahden kansainvälinen koiranäyttely Lahden messukeskuksessa. Emme olleet kovin paljon harjoitelleet hommaa, kerran käyden näyttelytreeneissä , jossa Dila haukkui kaikki pystyyn eikä suostunut juoksemaan kunnolla ja no seisominen meni joten kuten. Sitten harjoiteltiin pihalla näitä asioita. Mutta tuo treeni kokemus oli sellainen ,että ajattelin mikä show hommasta tulee. Haukkasinko ison palan?

Automatkat meni kuolaten ,mutta ei nyt oksentaen onneksi. Jospa se homma helpottaisi pikkuhiljaa. Minusta on tullut jälleen erinomainen oksennuksen korjaaja. Paikanpäällä auto parkkiin ja Dila ulos ja pissalle. Sitten sisälle. Minna lähti kaveriksi ja tosi kiva niin. On aina helpompi olla kaksin kuin yksin, sillä koiraa ei voi ottaa wc:hen tai ruokapaikkaan. Katseltiin kehän menoa ennen kuin oma rotu alkoi. Oli minulle hyvää oppia ,sillä näyttelysäännöt ovat myös muuttuneet näiden vuosien varrella ja olin niin kuin vähän pihalla. Dila oli rauhallinen makoili penkin alla ja kävimme vähän kävelemässä ennen omaa vuoroa.

Yllätyksekseni Dila esiintyi, ei meuhkannut, pari haukkua mutta muuten hiljaa, juoksi kehässä , otti kontaktiakin ja seisoi hyvin. Vaikka näki ,että sitä jännitti. Olin yllättynyt ja iloinen. Lisäksi Dila sai ihan kivan arvostelun , Dila siis juniori narttu kehässä. Tulos myös yllätti , sillä en ajatellut että tulee EH ( erittäin hyvä). Sitten uudestaan kehään ja sijoitus 3:s .

Kokemuksena tämä oli hyvä harjoitus ,sillä sillä mielellä asiaan lähdin. Dilan arvostelun voit lukea hänen omalta sivultaan.

Myös näyttelyn sähköinen menettely oli kätevä, kännykästä näet reali ajassa kaiken ja arvostelu tulee sinulle sähköpostiin ja toiminta oli kyllä nopeaa. Nyt opin siis minäkin näitä juttuja koirani ohella. Näyttelyyn voi mennä toisenkin kerran.