Kävimme Poropaimennustestissä Sallassa 5.3.2004. Ajomatka sujui hyvin ja perillä oli mukava tunnelma ja hieno sää, parempaa ei olisi voinut toivoa. Tarkoituksena oli osallistua kahdella koiralla. Villi-Joikhu Huiskulla(Dibi) ja Villi-Joikhu Nappisilmällä(Dina). Villi-Joikhu Nappisilmä ei sitten päässyt osallistumaan, koska urokset reagoivat Dinaan, vaikka juoksu oli jo loppu. Näin Dinan kanssa tällä kertaa ja tarkoitus on mennä uudestaan, jotta Dinakin saisi tuntumaa poroihin.

En tiennyt ensikertalaisena kokonaisuudessaan testin suoritustapaa. Onneksi, sillä olisin vain turhaan jännittänyt testin vaativuutta. Olin luulossa, että porot paimennetaan paikasta A paikkaan B, mutta siinä täytyi koiran ja ohjaajan mennä kolmen alueen läpi ja koira ei saanut mennä portista ennen kuin ohjaaja oli mukana ja antoi luvan. Viimeiseen aitaukseen eli kirnuun koira ei saanut mennä lainkaan, mutta sen täytyi paimentaa kuitenkin porot portista sisään. Ensin kuitenkin tutustuttiin liekaporoon, jotta nähdään miten koira käyttäytyy poroja kohtaan. Tokassa oli sitten 5 poroa paimennettavana.

Dibi tutustui liekaporoon ja varmaan tuumi, että lähdetään kotiin, oli se sen verran pelottava sarvekas otus ja poro olikin hyvin tempperamenttinen. Sitten ensimmäiseen aitaukseen jossa porot olivat. Dibi ei lähtenyt porojen perään vaikka minä miten näytin ja houkuttelin, koe tyssäsi siihen. Kun Dina ei päässyt osallistumaan meni tilalle Donna(Reppulin Belladonna). Pian 11v täyttävä Donna sitten näytti miten homma hoidetaan kotiin. Donna läpäisi testin hienosti mukavilla pisteillä(138,33), ja todella osoitti omaavansa paimenvietin. Alkuun Donna meni ensimmäisestä portista sisälle, mutta tuli huudettaessa takaisin ja niin homma jatkui. Sen jälkeen homma hoitui ja päästiin kunnialla loppuun asti. Jossain vaiheessa Donnalle tuli kuuma ja luulin sen hyytyvän, mutta Donna pisti pään lumeen ja otti suuhun lunta ja sitten taas menoksi. Kuntoakin löytyi vaikka Donnalla jo ikää onkin. Tapahtuma oli mieleenpainuva ja varmasti Dinan kanssa yritämme uudestaan. Voi olla, että Dina ei kyllä pysähtyisi millään portilla, mutta sen näkee tulevaisuudessa.

testin jälkeen tyytyväinen donna ja kunniakirja

Tytille(Villi-Joikhu Tyttö-Tuulispää) syntyi pennut 13.3.04. Pentuja syntyi neljä, uroksia kaksi ja narttuja kaksi. Isänä pentueessa on Nutukas Donovan eli Nalle. Nalle omaa A-lonkat ja polvet on ok. Silmät tutkitut ja terveet. Tytillä on myös A-lonkat ja polvet on ok, sekä silmät on terveet. Lisää Tytistä voit lukea tästä. Tällä hetkellä pennut ovat jo täyttäneet kuusi viikkoa(kuvissa) ja kaikki pennut ovat varattuja. Pennut luovutetaan 1.5.2004 alkaen ja pennut ovat tatuoimalla tunnistusmerkittyjä.

Tytti, Villi-Joikhu Tyttö-tuulispää

Nalle, Nutukas Donovan

Bestmanni

Bravuuri

Balanssi(sijoituskoirani)

BikkuBalleriina

Tämä on tarina Viivin ja villieläimen kohtaamisesta, Viivin omistajan omin sanoin.

5.12.2003 olin koirieni viivin(paimensukuinen lapinkoira 1,5v) ja Famin(amerikan cocker spanieli 8,5v) kanssa kotimme läheisessä metsässä lenkillä. Asumme Virkkalan Maksjoella. Valitsin lenkkipoluksi sellaisen joka meni hakkuuaukion läpi. tulin koirieni kanssa hakkuuaukion reunaan, kun Viivi alkoi murista hiljaa nuuskien ilmaa ja maata. Viivin murina yltyi ja se aloitti ”varoitus” haukun, johon Fami yhtyi. Ihmettelin viivin outoa käytöstä, mutta jatkoin matkaa. Viivi tuli ja tönäisi minua etutassulla ja haukahtaa ”mamma ei mennä tonne, siellä on jotain kamalaa”. Koirat nuuskivat ilmaa ja maata muristen ja haukahdellen, mutta eivät menneet paria metriä kauemmas minusta. Fami pelkäsi ja oli selvästi poissa tolaltaan, Viivi oli puolustuskannalla. Yritin rauhoitella molempia jatkaen kuitenkin eteenpäin. Pälyilin ympärilleni nähdäkseni, että mikä täällä niin pelottavaa voi olla? Yhtäkkiä noin 30m:n päässä, puolessa välissä aukiota lönkytteli aivan selvästi susi. Viivi melskasi kuin viimeistä päivää ja Fami yhtyi varovaisesti haukkuun. Susi ei vilkaissutkaan meihin päin ja katosi metsänreunassa näkyvistä. Viivin omituiseen käytökseen oli hyvä syy, mamma ei vaan uskonut ”pikku-hukkaa” ja näimme oikean ”ison-hukan”. Olen ylpeä Viivin viisaasta käytöksestä, jolla se selvästi yritti varoittaa minua tulevasta vaarasta. Aikaisemmin syksyllä susipari oli nähty muutaman kilometrin päässä hakkuuaukealta ja jälki sekä näköhavaintoja on muitakin.

Kennel Villi-Joikhulla on takanaan 10-vuotta, 8 pentuetta ja kasvatteja on 50. Varsinaisesti pentuetapaamisia on ollut vaikea järjestää jo pelkästään hyvin epäsäännöllisen työni vuoksi. Kasvattejani olen tavannut aina kuin on ollut mahdollista. Posti on vuosien myötä kulkenut ahkerasti ja valokuvia minulla on satoja. Puhelinhaastatteluin olen saanut tietoa kasvattieni elämästä ja olenkin säännöllisin väliajoin pitänyt haastattelukierroksia ja näin saanut kuulla kasvattieni elämästä. Kasvattejani on ympäri Suomea pisimmillään Ivalossa asti ja välimatka rajoittaakin tapaamisia. Mitä enemmän kasvatteja syntyy sitä tiukemmaksi aika käy, mutta tulevaisuudessakin yritän pitää yhteyttä kasvatteihin ja heidän perheisiinsä.

Niinpä nyt päätin järjestää tämän taipaleen puitteissa Villi-Joikhujen kokoontumisen, jonne kutsuin kaikki kasvattini ja pentueiden isät perheineen. Tapahtuma pidettiin 2.8.03 Klo:13 Siuntiossa Lappersin ruohikkokentällä. Paikka oli ihanteellinen järjestää kun tilaa ja väljyyttä oli ihmisille sekä koirille ja autot sai hyvin parkkiin kentän toiselle laidalle. Päivä oli aurinkoinen ja helteinen, onneksi kentän laidalta löytyi varjoinen paikka ja pieni tuulenvire piti kuitenkin terävimmän kuumuuden aisoissa. Paikalla oli kaikkiaan 20 koiraa ja 48 ihmistä. Muutama oli tulonsa peruuttanut viimetingassa kuumuuden vuoksi.

Haluaisinkin sydämellisesti kiittää kaikkia jotka tulivat paikalle, oli aivan ihanaa nähdä paljon Villi-Joikhuja samaan aikaan. Tapahtuma ei ollut mikään näyttely tai arvostelutilaisuus vaan tilaisuudessa käytiin läpi pentue kerrallaan, omistajat saivat vapaamuotoisesti kertoa koirastaan ja otteita elävästä koiranelämästä ja ennen kaikkea ihmiset tapasivat toisiaan ja näkivät pentuesisaruksia ja heidän omistajiaan. Pentueiden uroksia moni toivoi paikalle, mutta ainahan kaikki eivät pääse paikalle. Kaikki valokuvattiin niin yksitellen kuin perhepotretissa.

Kuvassa M-pentue vasemmalta alkaen: emä Dibi, pentueen uros taapanterin Arska sekä Matami-Mimmi, Malli-Manta ja Milla-Magia.

Kuvassa N-pentue vesemmalta alkaen: Nasta-Jätkä, emä Dibi, Nappisilmä, Neliveto ja Nöpönenä.

Kuvassa T-pentue vesemmalta alkaen: Tuttu-Juttu, emä Doora, Tyttö-Tuulispää ja Tehopakkaus.

Totesin että voin olla tyytyväinen näkemääni ja ennen kaikkea tyytyväinen siitä että jokainen koira on saanut erinomaisen kodin, jossa se on rakastettu perheenjäsen. Kiitos siitä kasvattieni perheille ja kiitos kaikille minua muistaneille.

Dinalle pennut 18.8.2003

Dinan(villi-joikhu Nappisilmä) pennut syntyivät 18.8.2003. Pentueessa on neljä narttua ja kaksi urosta. Kaikki pennut ovat löytäneet kodin. Luovutuksessa pennut ovat alkaen 6.10 jolloin on saavutettu seitsemän viikon ikä. Pennut tunnistusmerkitään tatuoimalla.

Yksittäiskuvat pennuista voit katsoa tästä. Kuvissa pennut ovat seitsemän viikon ikäisiä(paitsi Päivänkajo).

Pentueen isä on Naavaneidon Pohjantuli, jolla on B lonkat ja silmät ok. Mukava luonteinen soopeli uros. Nalin kuva on ohessa(alla). Dinasta voit lukea kotisivuiltani sukutaulusivulta klikkaamalla Dinan nimen kohdalta. Tältä sivulta voit seurata pentujen kasvamista uusien kuvien kautta. Jos haluat tietää asiasta lähemmin niin yhteystietoni löydät täältä kotisivuiltani.